Ohessa Jarkko Heinon sukuseuralle toimittama Matilda Tenkasen runo ja saatesanat Vakka-Suomen Sanomiin, joka vuonna julkaisi runon uudelleen joulun alla vuonna 2004.

Runsas vuosi sitten kirjoitin Wirmolaiseen, Mynämäen kotiseutujulkaisuun Matilda Tenkasesta, joka toimi Ihalaisten kansakoulun opettajana 38 vuotta, vuodesta 1912 vuoteen 1950. Hän ehti opettaa sekä isääni että minua.

Tenkasella oli ajankohdan huomioon ottaen harvinainen harrastus, nimittäin valokuvaus. Hän myös kirjoitteli runoja. Mynämäen kirkko -runo julkaistiin kirjoitukseni yhteydessä. Tutkiessani hänen taustojaan löysin silloisesta paikallislehdestä hänen toisen, Laajoki-aiheisen runonsa, joka on julkaistu lehdessä 31.5.1928. Lehden nimi muuten oli Kunnallisia Tietoja Vakka-Suomen kunnista. Runo ansaitsee tulla uudelleen julkaistuksi näin runsaan 76
vuoden jälkeen.

– Jarkko Heino


Laulu Laajoen laaksolle

Meill´ paikka parhain päällä maan,
vaikk´ muista halpa, huono vaan,
tää Laajoen laakso armainen.
Ei löydy meille vertaa sen,
ei löydy vertaa sen.

Ah, mit´ on meille seudut muut,
vaikk´ kuinka kauniit? Unhottuu
ne meiltä taas, kun tiemme käy
pois niistä, eikä kauneus näy,
ei enää kauneus näy.

Ruis pelloillamme vankaks, saa.
Ne eivät kauniit, mutta maa,
sen musta multa meidän on.
Tääll´ olo meill´ on huoleton,
on olo huoleton.

Tääll´ metsä soittaa satujaan,
ja kosket laulaa laulujaan.
Tääll´ haavat herkät heräjää,
ja lemmenlaulut heläjää,
ja laulut heläjää.

Tään Laajoen laakson muistan ain,
ja tänne, tänne kaipaan vain.
Vaikk´ missä tieni kulkiskaan,
tää unhoitu ei milloinkaan,
tää eipä milloinkaan.

Ah, kallis sydämelle on
tää kotiseutu verraton.
Muut seudut kauniit olkoot vain!
Tää meist, on kaunein, parhain ain,
on kaunein, parhain ain.

M.T.