Martti Antinpoika Tenkanen (AAfef), talollinen, synt. Sakkola, Karhola, k. Pyhäjärvi, Saapru. Vih. 1879 Sakkola Anna Pekantytär Meskanen, emäntä, synt. 1857 Sakkola, k. 1923 Pyhäjärvi, Saapru. Muuttivat 1889 Vpl Pyhäjärven Saapruun. Lapset: Pekka, Aapro, Mikko, Aune, Tuomas, Matti, Helena, Yrjö, Iida Maria ja Antti Armas.
Ennen muuttoaan Pyhäjärven Saapruun Martti asui perheineen Sakkolan
Karholassa Ala-Tenkasen talossa yhdessä Yrjö-veljensä perheen ja siskonsa
Helenan kanssa, joka oli avioitunut Matti Systän kanssa. He lienevät ostaneen
Saaprun alkutilansa yhdessä ja vasta oston jälkeen arvalla tai sopimuksesta
ratkaisseet, kuka sinne muuttaa. Tarina kertoo, että veljeksistä Martti oli
huomauttanut tähän tapaan, joka hänelle oli elämänsä iltaan asti
tyypillistä:
– Koska minä olen kaikkein järetöin, luonteeltani risaisin, niin lienee
viisainta, että minä muutan.
Saaprun Inkisen kylä, joka oli alkuaan pikku töyräällä joen varrella, yhteensä seitsemän taloa, paloi kokonaan maan tasalle. Rakennukset olivat aivan lähellä toisiaan ja niin tuhoutui Martinkin talo. Hän rakensi kiireesti uuden talon entiselle paikalle, siihen tuli vain tupa, ruokahuone eli sulana ja porstupa eli eteinen.
Uuden, aikansa oloihin komean talon Martti rakensi lähelle Sakkolan–Sortanlahden maantietä, pellon päähän, mäntymetsän reunaan. Talo valmistui juuri Aapro-pojan häihin. Martti oli nyt jo sikäli varakoitunut, että morsian sai käydä katsomassa uutta näyttävää kotiaan "hyvällä hiirakkaoriilla", tiukujen helskäessä.
Martti oli kylän maanviljelijöistä edistyksellisimpiä. Niinpä hän ensimmäisenä osti tilalleen kahden hevosen vedettävän rauta-auran. Hän osti taloonsa myös kahden hevosen vedettävän heinänniittokoneen ja siihen viljanleikkuulaitteet. Hänen taloudellinen silmänsä oli terävä. Kun naapurissa toiminut meijeri isäntänsä kuoltua ja perheen hajottua lopetti toimintansa ja talo myytiin, hän osti sen suuren maitoseparaattorin, joka sijoitettiin talon kulmahuoneeseen. Näin päättyi heillä, kenties ensimmäisenä kylässä, se hankala vaihe maitotaloudessa, jolloin maito piti joko heti kuljettaa meijeriin tai säilöä se kymmeniin saviruukkuihin maitohuoneeseen.
Saapruun-muuton jälkeisinä vuosina rahaa saatiin aluksi pääasiassa vain voista, maidosta, kermasta ja syksyisin parisniekoille1 myytävistä lampaista, putrikoista2 ja lihaksi teurastettavista lehmistä. Metsänmyynnistä tuloja saatiin vain vähän, sillä puutavaran hinnat olivat vielä silloin heikot. Moni katsoikin järkevämmäksi luopua maatilastaan. Mutta Martti, jolla oli kaksi tytärtä ja kuusi poikaa, näki nyt aikansa koittaneen: hän osti maata ja möi sitten tiluksiaan vähin erin rahattomille jälkeläisilleen.
Martti oli luonteeltaan herkkä ja helposti räsähtelevä, mutta pyrki nopeasti taas saavuttamaan tasapainoisen mielen tutkistelemalla ahkerasti juhlavaa kuvaraamattuaan samoin kuin Roseniuksen ja Krummacherin ym. hartauskirjoja. Hän piti pyhäkoulua ja joskus pieniä hengellisiä puheitakin talossaan tai lähistöllä pidetyissä Sanan selitystilaisuuksissa. Hän muistutti luonteeltaan jossain määrin nuorempaa veljeään Yrjöä, joka hänkin oli edistyksellinen maanviljelijä ja vauras talollinen, mutta samalla myös harkitsevainen Sakkolan kirkkoneuvoston jäsen. Veljesten lämpimien suhteiden vuoksi Yrjön talo Karholassa muodostui hänen saaprulaisille sukulaisilleenkin varsin rakkaaksi vierailupaikaksi (Martin lapset kutsuivat sitä "Ylj-Setäläksi").
Martin talo Saaprussa tuli tunnetuksi myös matkalaisten levähdyspaikkana, joka tarjosi auliisti yösijaa, kestitystä ja lyhyitä iltahartauksiakin matkustavaisille, mustalaisperheitäkään unohtamatta.3
1 kiertäville maataloustuotteiden ja luonnonantimien ostelijoille
2 syöttövasikoista
3 Mustalaisperheen majoittumista Martin taloon kuvataan värikkäästi
Martti Tenkasen teoksessa Karjalasta kajahtaa, s. 20–32. Suomen
Luterilainen Evankeliumiyhdistys. Helsinki 1967. Voit lukea kuvauksen lataamalla
Acrobat-tiedoston.
Ohjeet Acrobat-tiedostojen käyttämiseksi
|
Toim. 7.12.2000 Aulis Tenkanen lähteenään pääasiassa Martti Viktor Tenkasen artikkeli "Tenkasien siirtymisestä Pyhäjärven pitäjään ja elämisestä siellä" teoksessa Tenkanen-Tengén suku 1700–1970. |
|
|