ALOITUSSIVU | HISTORIA | GALLERIA | KUVA-ARKISTO | SUKUSEURA | UKK | LINKKEJÄ

 TAKAISIN

Martti Viktor Tenkasen joulurunoja

Joulupukki Pohjois-Karjalassa
sotavuonna 1942

Terve taloon, vanhat tutut!
Onhan teillä vielä nutut!
Turhaan taisin teille tulla:
kelpaisko se, mitä mulla? –
Mitäs tuosta, onhan täällä
kontissani alla, päällä
kääröjä taas aikalailla,
annan vaikka et ois vailla.

Mistä vain mä löydän lapset
tahi vanhat valkohapset,
sinne kelkkoineni viillän,
lahjakääröt syliin siirrän.
Joutuin lapset riviin tuohon!
Minä kun nääs kaikki nuohoon,
talot, töllit, länttä, itää,
kiirettä mun täytyy pitää.

Kääröni kun käteen saatte,
kiittäkää – on hyvä aate –
pukkia, jos vanha lienen;
iloiseksi se saa mielen.
– Juttua ois paljon kyllä,
vaan kun on tää turkki yllä,
siitä tulee hiki kova,
sitten nokka tohiseva.

(Runo sepitetty ankaran talouspulan aikana 
perheen asuessa Joensuun liepeillä Niinivaarassa.)

Joulu sodan jälkeen 1944

Syttyneet on jälleen jouluvalot,
maalla, kaupungeissa talot
loistaa kirkkain ikkunoin.
Kuuset kauniit tupihin on tuotu,
joulurauha kansallemme suotu,
soinnut riemukarkeloin.

Kotihin on tullut isä, veli,
rintamalta, joka vielä eli,
tantereilta taistojen.
Polvellensa nostanut on pojan,
sylihinsä tyttärensä oman,
ikävöivän lapsosen.

Jouluaamun hämärässä siellä
soivat kulkuset taas kirkkotiellä,
iloisesti helkkyen…
Juoksee hevoset ja aisat raksaa,
autot kiitää, tehdään pyhää matkaa,
käydään juhlaan juhlien.

"Rauhaa, rauhaa! Sielut rauhattomat;
olemmehan Jumalamme omat",
lausuu pappi saarnassaan.
"Meille syntynyt on Vapahtaja,
kaikkein kurjain suuri Armahtaja,
Lunastaja taivaan maan."

Siitä sielut uudeksi jo saavat,
heltyy mielet, parantuvat haavat,
käsi tarttuu kätehen.
Äänet yhtyy pyhäin kiitosvirteen
kokiessa joulun armo ihmeen:
ilon, rauhan Jeesuksen.

(Runo sepitetty perheen asuessa Salossa.)


Runot julkaistu Aulis Tenkasen muistelmateoksessa "Elämän mystinen virta" (1997).


Ylläpito: webmaster@tenkaset.fi. Viimeksi päivitetty 12.03.2012.

Sivun yläosaan