ALOITUSSIVU | HISTORIA | GALLERIA | KUVA-ARKISTO | SUKUSEURA | UKK | LINKKEJÄ

 TAKAISIN

Maija Maunula

Vuodet kulkivat lävitseni

1

Mooses katseli kaukaa, minä läheltä,
emme kumpikaan päässeet perille asti.

Laskivat vedet, aukenivat sulut,
kaivattua kohti liukui laiva.
Pato sisälläni aukesi,
vyöryivät esiin muistojen vedet.
Lävitseni kulkivat kaukaiset vuodet.
Vedenvarren puu huojahti kohti ikävöityä,
kauan odotettua.
Ruohikossa suhisi lempeä viesti:
hän palaa, lapsi palaa.
Heltyi syntymähiekka astua jalan.
Vuodet kulkivat lävitseni ja mieltäni poltti.
Näin harmaapukuiset miehet
pimenevässä syysillassa.
Kuulin rahisevan maantien soran
marssivien askelten alla.
Hevosten korskunnan, niiden raahatessa
jotain raskasta rajallepäin.

Isä kulki raskain askelin,
ja äiti kasvoin vakavin
teki askareet.
Hiljaa puhuttiin. Lie tulossa sota:
niin huhuttiin.
Oli ihmiset nyytteineen
valmiina lähtöön.

Ensilumen valaisema aamu jyrisi.
Maa huokaisi pakenevien askelten alla.
Se kantoi surua.

2

Lähimetsässä kyyhöttävä korsukylä
peittyi sinivalkeaan kangasvuokko mattoon,
se näytti kertovan: elämä jatkuu, ilo palaa.
Korsukylän poluilla vilistivät lapset
kukkakimput käsissään.
Pihoilla kotoinen rupatus, mie sie.
Tuvissa tuoksuvat piirakat.
Askelissa toivo.

3

Sieltä mistä kantautui taukoamaton kumu,
tulivat tyhjäsilmäiset sotilaat
kaatumaan pihanurmikolle.
Heidän vaatteissaan kukkivat oudot
punaruskeat kukat, jotka aurinko kangisti
niiden kaltaisiksi, joista kukkien väri oli juossut.

Oi nauravasilmäinen ystäväni, veljeni.
Sinun vuorosi lähteä oli tullut.
Hyvästeltäessä taitoit käteeni
omenapuusta kukkivan oksan,
sillä ei ole sanoja sellaisille jäähyväisille.
Määrätietoisin askelin lähdit. Et tullut takaisin.


Maija Maunulan (AAfeffl) runoja on julkaistu myös vuoden 1992 sukukirjassa.


Ylläpito: webmaster@tenkaset.fi. Viimeksi päivitetty 11.10.2006.

Sivun yläosaan