ALOITUSSIVU | HISTORIA | GALLERIA | KUVA-ARKISTO | SUKUSEURA | UKK | LINKKEJÄ

 TAKAISIN

Runoilija Aleksanteri Aava (1883–1956)

  • Oikealta nimeltään Aleksanteri (Santeri) Kuparinen (ACbbgda). Synt. 19.4.1883 Sakkola, Riiska. Vanhemmat talollinen (samalla nahkuri ja lautamies) Matti Juhonpka Kuparinen ja Emilia Martintr Karvanen (Karvonen), jonka äiti Anna-Liisa Aaprontr Tenkainen, Sakkolan lukkarin tytär.
  • Asui Riiskan kylän Kopperoisenmäellä. Käynyt kansakoulun ja Uudenkirkon kansanopiston. Pienviljelijä, kirjailija. Sakkolan kunnanvaltuuston jäsen. – Puoliso 9.7.1911 Sakkola, Helena Riikonen, jonka äiti Aune Antintr Tenkanen, talollisen tytär.
  • Muuttaneet evakkona Saaren kuntaan keväällä 1940. Lapset: Kauko, Arvo, Aune Emilia, Kerttu, Jouko, Toivo Santeri ja Vuokko Sisko.
  • Aleksanteri kuollut 11.3.1956, Helena 13.10.1953, molemmat Saaren kunnan Mikkolanniemen kylässä.
  • Muistomerkki (Onni Pursiaisen veistämä rintakuva) Lempäälässä, pystytetty vuonna 1961.

Aleksanteri Aavan kirjallista tuotantoa

Runoja
Proosaa

Kirjallista tuotantoa on arvioitu lähemmin Carelica-kirjaston sivuilla.

Eränkäynnillä v. 1947.

"Aavan runo kasvaa suoraan kalevalais-kantelettarelaisen laulun pohjalta ja niin läheltä luontoa, että lukija suorastaan tuntee siinä metsän tuoksun ja kuulee luonnon hiljaisuuden puhuvan. – – Aavan lyriikka paljastaa tekijässään hienosyisen mietiskelijäluonteen, sekä luonnon ja elämän ymmärtäjän." (Prof. Unto Kupiainen.)


Istuin illalla tuvassa

Kokoelmasta Vanha maininki, 1916.

Istuin illalla tuvassa,
ajattelin armastani,
kuvittelin kultaistani.

Toivoin luokseni tulevan,
hiipivän hämyn keralla,
öisen usvan untuvilla.

Ulos katsoin. Maa pimeni,
kovin korpikin kohisi.

Kuullut en kullan astumista,
nähnyt en tuttuni tuloa.

Armas aitassa lepäsi
tuonen sulhon tuttavana,
manan ristit rinnoillansa,
kalman kukat kulmillansa.

Siksi en kuullut kullan ääntä,
nähnyt en tuttuni tuloa.

Saat jo tulla tumma syksy!

Kokoelmasta Musta lintu, 1917.

Saat jo tulla tumma syksy, 
taivas pilvihin pimetä, 
suvityöni suorittelin, 
kasvut runsahat rukosin!

Ne on aittahan ajettu, 
varustettuina vajahan, 
suuresta surusadosta, 
kyllitelty kyynelistä.

– riittävät kesäiset kasvut 
käytellä yhen isännän, 
vaikk´on talvi taittumatta, 
lumiläikät lähtemättä:

ei noita kylä kysele, 
eikä kärpi käypäläiset, 
eivät pengo peittojani, 
katsele katoksiani.

Aleksanteri Aavan runoihin tehtyjä sävellyksiä


Kuvat ja runot julkaistu Toivo Kuparisen, kirjailijan oikeudenomistajan suostumuksella (henkilökuvan lähde Väinö Kaasalainen 1951: Sakkolan historia). Lisätietoa Kuparisen suvusta Kuparisten sukuseuran sivustossa.


Ylläpito: webmaster@tenkaset.fi. Viimeksi päivitetty 11.10.2006.

Sivun yläosaan