ALOITUSSIVU | HISTORIA | GALLERIA | KUVA-ARKISTO | SUKUSEURA | UKK | LINKKEJÄ

 TAKAISIN

Osmo Tenkanen (ACaebaaba):

Sotilaselokuvaaja Reino Ensio Tenkanen (1899–1995)

Isäni serkku, sotilaselokuvaaja Reino Tenkanen, 
kertoi usein minulle seikkailurikkaan elämänsä vaiheista. 
Seuraava artikkeli sisältää muutamia näistä muistelmista. 
Sukuseuramme kirjassa Tenkanen–Tengén suku 1688–1992
on Reinosta artikkeli, jossa myös kerrotaan tämän 
sukuseuramme kunniajäsenen  "melko kirjavasta elämästä", 
jollaiseksi hän itse sitä kuvasi.

 

 

Lapsuus

Reino Ensio Tenkanen (ACaebaca) syntyi 9.6.1899 Mikkelissä. Myöhemmin hän sai kaksi nuorempaa sisarta, Arlan ja Maj-Lisin (Maijan).

Reinon isä, Eudoksius Tenkanen (s. 5.9.1873 Pyhäjärvellä, k. 22.5.1955 Haminassa), oli valokuvaaja ja liikemies, joka omisti Kotkassa tunnetun valokuvaamon, Ateljee Kotkan.

Reinon äidin, Hilma Mathilda Kronlundin (s. 29.1.1878 Viipurissa, k. 19.7.1947 Haminassa) merikapteeni-isä kuoli haaksirikossa Intian valtamerellä. Tytär Hilma kasvoi sen jälkeen ottotyttärenä isän hyvän ystävän, merikapteeni Svinhufvudin perheessä. Kun Hilma ja Eudoksius saivat esikoisensa, pyydettiin tämän kummiksi kasvatusisän poika, silloinen nuori lakimies. Niinpä Reinon kummi olikin sittemmin Suomen Tasavallan Presidentti P. E. Svinhufvud eli itse "Ukko-Pekka".

Perhe muutti v. 1904 Kotkaan. Kotkassa Reino kävi valmistavan koulun v. 1906–1909, kansakoulun 1909–1911 ja Kotkan suomalaista yhteiskoulua 1911–14. Tämän jälkeen hän opiskeli Kotkan poika-ammattikoulussa 1914–1917 pääaineinaan valimo- ja koneistustekniikka, konepiirustus ja konesuunnittelu. Jo tällöin ilmeni Reinossa se kiinnostus koneisiin ja tekniikkaan, joka oli hänelle luonteenomaista koko elämän ajan.

Kesiä Reino vietti laajan serkusparven kanssa isoisänsä Tuomas Tenkaisen (Thomas Tengain) kotitalossa Viipurin läänin Pyhäjärven Pyhäkylässä. Tuomas Tenkainen oli ankarasta ulkonäöstään huolimatta hyvin leikkisä ja lapsirakas luonteeltaan. Serkukset tekivät monenlaisia poikamaisia kujeita, joista kaikista ei käy kertominen. Mutta eräs vakavampikin tilanne jäi Reinon mieleen. Hän huomasi kerran, kuinka isoisän talon katolle savupiipusta lentänyt kipinä oli jäänyt päreiden joukkoon kytemään, ja siitä nousi savua. Reino huusi talonväkeä avuksi, mutta vikkelänä poikana kiipesi heti tikkaita pitkin katolle, avasi housunsa ja tähtäsi suihkun tulipesäkkeeseen. Tuli oli jo sammunut ennen kuin apuväkeä ehti paikalle!

Reino oli nuorena poikana isänsä mukana, kun tämä kuvasi Venäjän tsaarin, Nikolai II:n vierailua Kotkassa Langinkosken keisarillisessa kalastusmajassa, joka oli rakennettu edellisen hallitsijan, Aleksanteri III:n aikana. Reinon isän ottamat valokuvat negatiiveineen piti luovuttaa tsaarille, joten näitä kuvia ei ole Suomessa nähty. Reino kertoi monia muistojaan tuosta vierailusta. Hän näki omin silmin mm. tsaarin silloin vielä pienen tyttären, suuriruhtinatar Anastasian, joka kalastusmajan vieraskirjaan osasi kirjoittaa vain nimensä alkukirjaimen, A:n. Anastasian nimihän tuli sittemmin tunnetuksi erikoisesti siitä, että eräät naiset väittivät olevansa tämä suuriruhtinatar sen jälkeen, kun koko tsaariperhe oli ammuttu heinäkuussa 1918 Jekaterinburgissa.

Ensimmäisen moottoripyöränsä Reino, tuleva moottorimies, sai jo 14-vuotiaana. Hänen ottaessaan kerran bensiiniä moottoripyöräänsä kiinnitti eräs venäläinen upseeri tähän huomiota, ja kysyi, miten noin nuori mies on voinut saada ajokortin moottoripyörää varten. Reino keksi kysyä, eikö tämä tiennyt, että Suomessa tarvitsi pyörän ajokortin vain ammattimainen ajaja. Sillä tilanne oli kuitattu.

Kun maailmansota syttyi v.1914, tulivat viranomaiset hakemaan Reinonkin pyörän silloisen isäntämaan, Venäjän armeijan käyttöön. Reino sai pyöränsä luovutuksesta todistuksen, "vakuutuksen", jonka mukaan hänelle piti aikanaan maksaa korvaus, kun pyörä palautetaan. Maailmansodan pyörteisiin hävisivät kuitenkin valtakunnat ja vakuutukset!

Kun Venäjän vallankumous sitten alkoi, oli armeijan vihatuilla upseereilla kovat kohtalot. Reino oli Kotkassa ulkona kadulla, kun hän kuuli kovaa melua läheisestä kapakasta. Reino piiloutui ja joutui näkemään, kuinka kurittomat venäläiset sotamiehet raahasivat kadulle venäläisen upseerin ja surmasivat tämän siihen paikkaan.

Keväällä 1918 Suomi kävi itsenäisyystaistelunsa. Reino oli mukana Kyminlinnan ja Kotkan valtausoperaatioissa.

Meri- ja ilmaseikkailuja

Tämän jälkeen nuorukaisella olikin edessään ammatin valinta. Reinon vanhemmat muuttivat Helsinkiin ja ostivat valokuvausateljee Universalin, joka sijaitsi Kauppatorin kulmassa. Täällä Reino toimi ns. lentävänä kuvaajana, jonka tehtävänä olivat studion ulkopuolella suoritettavat kuvaukset, mm. häät ja hautajaiset.

Pian alkoi nuoren miehen tehdä mieli nähdä maailmaa laajemmalti. Reino oli aikeissa lähteä Australiaan, jossa sikäläinen Suomen konsuli oli luvannut järjestää työpaikan. Viime hetkessä tuli kuitenkin kummisedältä, Svinhufvudilta, sähke: "Älä lähde. Konsuli on juuri kuollut". Niin tämä matka jäi.

Vuonna 1921 Reino pestautui tunnetun varustamon, Cadenius & Grahnin kautta merimieheksi purjelaivaan, norjalaiseen nelimastoparkki Odineen, joka lähti puutavaralastissa Afrikkaan. Tältä matkaltaan Odinen merimiehenä Reinolla on paljon muistoja.

Reino oli vahtivuorossa keulapiikissä, kun laiva tuulettomana yönä konevoimin ajoi tiheässä sumussa etelään Gotlannin kohdalla. Reino kuuli laivakoneen jyskytyksen yli suoraan aluksen kulkusuunnasta mereltä jotakin ääntä. Reino soitti hälytyksen laivakellolla, kuten oli määrätty, ja aluksen molemmat perämiehet ilmestyivät hänen viereensä. He eivät kuitenkaan kuulleet mitään ja sanoivat Reinon erehtyneen. Reino pysyi kuitenkin väitteessään, ja laivan kurssia muutettiin. Varsin nopeasti ääni voimistuikin, ja sumun läpi alkoi kajastaa laivan piipusta kohoava tulikipinöiden hohde. Suoraan kohti tuleva matkustajahöyrylaiva Arcturus sivuutettiin niin läheltä, että välttyminen yhteentörmäykseltä oli vain hiuskarvan varassa. Reino sai valppaudestaan paitsi kapteenin kiitokset myös lisänimen "Indian Finn" eli "Suomalainen intiaani". Tuohon aikaan oli tutkalaitteet korvattava tarkoilla silmillä ja korvilla!

Pohjoisafrikkalaisessa määräsatamassa liehui keltainen ruttolippu, ja lasti purettiin merellä sitä hakemaan tulleisiin proomuihin.

Paluumatkalla otettiin Odineen viinilasti Espanjasta. Laivoilla oli kirjoittamattomana sääntönä, että vuotavien viinitynnyrien sisällön saivat laivamiehet pitää hyvänään. Reinon mukaan tästä syystä laivalla yleensä "huolehdittiin" siitä, että yksi tynnyri aina "vuoti".

Kun alus oli jälleen matkalla pohjoiseen Espanjan luoteiskärjen luona, syntyi äkkiä pyörremyrsky. Odinelta nähtiin, kuinka merestä kohoava, pyörivä, pilviin ulottuva vesipatsas läheni alusta. Ennätysvauhdilla miehet olivat mastoissa, ja purjeet koottiin. Pyörre meni kuitenkin laivan ohi mailin etäisyydeltä, ja uhkaavalta tuholta vältyttiin.

Lontoota lähestyttäessä Thames-virran suulla Odineen törmäsi toinen alus. Odine joutui telakalle korjattavaksi, ja Reinon matka katkesi. Reino jäi Englantiin töihin lastaajaksi kauppayhtiö Transatlantic Companyyn, kunnes sitten palasi kotimaahan kolmen kuukauden kuluttua lähdöstä.



Santahaminan ilmailukoulussa 1922. Oik. lento-oppilas Reino Tenkanen, vas. kadetti A. Christiansen.  Kuva: Reino Tenkanen.

Kotimaassa Reino siirtyi ilmavoimien palvelukseen v. 1922. Hän sai mekaanikkokoulutuksen Santahaminan ilmailukoulussa, ja suoritti myös ohjaajan A-kurssitutkinnon. Ilmailumuistoja Reinolla on tuolta ajalta myös runsaasti. Kerrottakoon tässä muuan niistä:

Reino oli opettajansa, vääpeli Lihrin kanssa kaksipaikkaisessa Caudron-koneessa harjoituslennolla Helsingin yläpuolella, kun koneen moottori äkkiä sammui. Lihr, joka silloin juuri ohjasi konetta, joutui tekemään pakkolaskun. Reino kertoi, että kone laskeutui silloisen Nikolainkirkon, nykyisen Tuomiokirkon, kupolien yli melkein Katajanokan vankilan kattoa hipaisten Kruunuvuoren selälle ottaen vedestä vielä melkoisen hypyn. Kone oli vesitaso ja siis kellukkeilla varustettu. Reino huomasi kuitenkin, että toiseen kellukkeeseen tuli vuoto. Vesi tulvi tästä sisään, ja kone alkoi kallistua. Kruunuvuoren selälle oli hyväksi onneksi ankkuroitu vierailulla ollut ranskalainen sota-alus, Temeraire. Sieltä oli koneen "mulskahdus" huomattu, ja lähetetty moottorivene apuun. Tämä ajoi keulansa lentokoneen toisen tason alle estäen uppoamisen. Paikalle saapui sitten lentoaseman omakin vene, ja hinauksessa palattiin rantaan.

 

Vaikka Reino sittemmin v. 1923 jätti ilmavoimat, kun puolustusmäärärahoja supistettiin, ei hänen lentoharrastuksensa kuitenkaan ehtynyt. Lentäjän koulutus ilmavoimissa näet johti hänet sittemmin purjelennon pariin, tosin tavanomaista hiukan myöhäisemmällä iällä. Hän nimittäin innostui purjelentoon 76-vuotiaana! Hän lensi näillä koneilla, kunnes lennonjohtajille – hänen oman kertomansa mukaan – selvisi hänen ikänsä, eikä häntä enää päästetty koneen ohjaimiin!

Näyttelijänä ja poliisimiehenä

Äidin verenperinnöllä oli varmasti osuutta, kun Reino vuosina 1923–1925 toimi näyttelijänä Kotkan teatterissa. Hän näytteli mm. tuhlaajapoikaa Molièren Saiturissa itsensä Adolf Lindforsin kanssa. Lindfors oli aikansa etevimpiä klassisten koomisten osien esittäjiä, ja toimi sittemmin myös Kansallisteatterin johtajana. Reino kertoo olleensa esiintymisestä niin tunnetun näyttelijän kanssa todella "skakkuksessa". Lindfors oli kuitenkin sanonut olleensa hyvin tyytyväinen Reinon suoritukseen. Teatteriaikanaan Reino ehti näytellä monissa muissakin näytelmissä, mm. Linnankosken Ikuisessa taistelussa, Kalmanin opereteissa Bajadeeri ja Mustalaisruhtinatar sekä vastavalmistuneessa Sihvon laulunäytelmässä Jääkärin morsian.

Vuosina 1925–1941 Reino työskenteli Helsingin kaupungin poliisilaitoksen liikennetoimistossa liikennetapaturmien tutkijana ja "tilastoitsijana", kuten virkanimike tuohon aikaan kuului. Poliisilaitoksella oli kirjanpitäjänä Ester Ingrid Stenlund -niminen neitonen, josta tuli Reinon puoliso. Ester oli syntynyt 14.8.1898 Turussa.

Ester-rouva kuoli 10.2.1965 Espoossa. Lapsia pariskunnalla ei ollut.

Reinon palvellessa talvisodan aikana poliisilaitoksella hän kävi syömässä läheisessä ruokalassa. Siellä hän kerran joutui puheisiin tuntemattoman vieraan kanssa. Tämä tekeytyi tuttavalliseksi ja yritti kysellä sodan aikana salassa pidettäviä tietoja. Reinolle selvisi heti, mikä mies oli. Reino järjesti miehelle ansan, kutsui paikalle poliisit, ja mies pidätettiin. Tämä paljastuikin kuulusteluissa vihollisen vakoojaksi.

Moottorimies koko elämänsä

Innokkaana moottoripyöräilijänä Reino toimi Helsingin Moottoripyöräkerhon retkeilypäällikkönä. Näiltä ajoilta Reino teki lyhytelokuvankin, jossa kuvataan kerhon motoristien retkeä. Reino oli moottoripyöräilijäpiireissä varsin tunnettu henkilö. Häntä haastateltiin vielä v.1990 alan harrastajien hyvin tuntemassa Mobilisti-lehdessä (n:o 2/1990). Reinolla oli elämänsä aikana yhdeksän moottoripyörää.

Reinon asiantuntemusta käytettiin hyväksi myöskin Suomen armeijan moottoripyörähankinnoissa. Silloinen eversti (myöhemmin kenraalimajuri) E. R. Lagus kutsutti Reinon puheilleen ja tiedusteli tältä, sopisivatko BMW-pyörät armeijan käyttöön. Reino suositteli tähän tarkoitukseen saksalaisia Zündapp-merkkisiä pyöriä. Näiden varusteisiin kuului mm. vaikeissa maasto-olosuhteissa tarpeellinen peruutusvaihde ja Spärr-vaihde sivuvaunun pyörälle sekä panssaroitu moottoripohja. Niinpä armeijan pyörähankinnoissa sitten päädyttiinkin Zündapp-pyöriin, joita ostettiin 228 kappaletta.

Helsingin poliisikomentajana toimineen kenraalimajuri J. Arajuuren toimesta Reino jatkosodan alkaessa siirrettiin aluksi kouluttajaksi puolustusvoimien moottoripyöräkoulutuskeskukseen Jyväskylään. Täällä opetettiin moottoripyörällä ajavia taistelulähettejä ja sotapoliiseja. Koulutus oli vaativaa, ja oppilailla aina lähtöpassit tiedossa, jos oppiminen ei alkanut sujua.

Myöhemmin Reino siirtyi autoilijaksi, ja hänellä oli elämänsä aikana kaksikymmentäkolme omaa autoa. Ensimmäinen oli heti sodan jälkeen hankittu amerikkalainen henkilöauto Bantam, joita Suomeen tuotiin vain kaksi kappaletta. Tämä Mini Morrista pienempi auto oli vain kaksipaikkainen. Autoilusta Reino joutui suureksi surukseen luopumaan 88-vuotiaana, kun toisen silmän heikentynyt näkökyky esti ajokortin uusinnan.

Kun Reino 94-vuotiaana joutui Kivelän sairaalaan, tuli hänen tuttavansa, Yleisradion toimittaja Olli Ihamäki häntä tapaamaan moottoripyörällään. Reinon pyynnöstä toimittaja kaasutteli moottoria sairaalan pihalla avoimen ikkunan alla, ja Reino kuunteli nuoruutensa ääniä syvästi ilahtuneena.

TK-kuvaaja

V. 1942 eversti H. Parkkonen tiedusteli Reinolta, tulisiko tämä vastaperustettuihin pääesikunnan tiedotuskomppanian joukkoihin. Näin Reinosta tuli sotilaselokuvaaja eli TK-kuvaaja. Silloin 43-vuotiaana hän yllätyksekseen totesi olevansa joukon vanhin. Tiedotuskomppanian tehtävä oli sotatapahtumien kuvaaminen. Sota-ajan elokuvissakäynneiltä muistettaneen alkufilmeinä esitetyt TK-filmit, jotka realistisesti kuvasivat sotaa. Näiden filmien myöhemmissä kohtaloissa Reinolla oli merkittävä osuus, kuten myöhemmin kerrotaan.

Reinon ensimmäinen tehtävä TK-miehenä oli kuitenkin vähemmän sotainen. Hän joutui nimittäin filmaamaan pohjoismaisten piispojen ja pappien kokousta Turussa! Täältä Reino joutui rintamalle. Sotatapahtumia karttui sitten yllinkyllin. Reino oli kuvaajana mukana saksalaisten aikoman, mutta Suomen sodanjohdon keskeyttämän Leningradin valtausoperaation alkuvaiheessa Laatokalla. Hän kuvasi mm. Taipaleenjoen ja Viipurinlahden taisteluja. Tiedustelulennoilla hän lentokoneen konekivääriampujankopista kuvasi alla liukuvia kohteita. Koppi oli niin ahdas, että siinä tuskin mahtui kääntymään. TK-miesten kameravarustus akkuineen ja kaikkine laitteineen saattoi painaa jopa 40 kg.

Kenraali V. Nenosen komennossa Reino filmasi Niinisalossa tämän sotilaallisia tutkimuksia tykistöammuntojen kehittämiseksi. Kuten tunnettua, on kenraali Nenonen luonut tulenjohto-, paikantamis- ja mittausmenetelmiä, jotka ovat tulleet tunnetuiksi tykistöpiireissä ympäri maailman.

Reino oli Immolassa kesällä 1942, kun valtakunnankansleri Adolf Hitler tuli onnittelemaan marsalkka Mannerheimia tämän 75-vuotispäivänä. Reino kertoi, että kun Hitlerin Condor-kone laskeutui Immolan lentokentän lyhyelle kiitoradalle, kone jarrutti niin voimakkaasti, että pyörien jarrut syttyivät tuleen, ja niitä sammuteltiin sitten vesiämpärein. Reinon mukaan Hitler tuskin huomasi koko tapausta. Reino ei kuitenkaan voinut sillä hetkellä filmata, koska hänen kameransa moottorin jousi oli juuri mennyt poikki! Tilanne tuli kuitenkin ikuistetuksi toisen TK-miehen kuvaamana.

Reinon ollessa illalla helmikuun 26 päivänä 1944 tulossa lomalle Helsinkiin, alkoi pääkaupungin kolmas suurpommitus (suurpommitukset tapahtuivat saman kuun 6., 16. ja 26. päivänä). Reino katseli Käpylän Taivaskalliolta palavaa Helsinkiä ja kovaa ilmatorjuntatulitusta, ja piirsi myöhemmin kuvan näkemästään. Piirustus pyydettiin Helsingin kaupunginmuseon kokoelmiin.

Reino Tenkasen piirros Helsingin
pommituksesta 26.2.1944. 
Napsauta kuvaa tarkastellaksesi 
suurempaa versiota.

Seuraavana aamuna Reino käveli kaupungilla katselemassa pommituksen tuhoja. Kauppatorin rannassa oli laituriin kiinnitetty alus uponnut pohjaan niin, että vain sen ylärakenteet näkyivät veden pinnalla. Bulevardilla oli hyökkääjä osunut omaan rakennukseensa – Neuvostoliiton suurlähetystö paloi! Reinon katsellessa paloa, tuli vanha mummo pienen vesisangon kanssa, heitti siitä veden tulen suuntaan ja sanoi: "Siin on miun ossuutein!" Mitä sitten lienee tarkoittanut? Teknillisen korkeakoulun opiskelijat, teekkarit, siivosivat myöhemmin talkootöinään rakennuksen jätteet, ja saivat käyttää ehjät tiilet hyväksi Otaniemen Teekkarikylän rakentamisessa.

Sodan päättyminen alkoi häämöttää syyskesällä 1944. Kun Suomen rauhanvaltuuskunta pääministeri Antti Hackzellin johdolla syyskuun 7 päivänä 1944 Yliveden maantiellä astui valtakunnan rajan yli matkalla Moskovaan neuvottelemaan välirauhasta, pyöri Reinon kamera jälleen historiallista hetkeä ikuistamassa [ks. Reinon TK-kuvasarja alla]. Kaikki suomalaiset, Reino mukaan lukien, olivat olleet hetken juhlavuuden ja järkyttävyyden vuoksi liikuttuneita. Reino kertoi huomanneensa, kuinka Hackzell oli väsyneen näköinen, ja kuinka tämän kaulavaltimo sykki voimakkaasti. Reino oli ajatellut, miten pääministeri tuon koetuksen terveenä kestäisi, ja niinhän kävikin, että Hackzell sai halvauskohtauksen Moskovassa viikkoa myöhemmin.

Sodan loppuvaiheissa Reino kuvasi saksalaisia vastaan käytyjä taisteluja Lapissa, ja rauhanehtoihin kuulunutta Porkkalan alueen luovutusta Neuvostoliitolle. Suomenlahden miinanraivauksesta kuvatussa Reinon filmissä nähdään, kuinka veden pinnalle ankkurivaijerin katkaisun jälkeen kohonnutta miinaa ammutaan lähestyvästä aluksesta konetuliasein. Luotien osuessa miina äkkiä räjähtää nostaen korkean vesipatsaan.

Syksyllä 1944 pääesikunnassa heräsi epäilys, että sodan voittaja saattaisi vaatia TK-filmejä luovutettavaksi. Reinon esimies ehdotti, että filmiarkisto kätkettäisiin johonkin sopivaan paikkaan. Reino lupasi vaimonsa kanssa keskusteltuaan, että arkisto voitaisiin väliaikaisesti sijoittaa hänen kesäasuntoonsa Espoon Lippajärvelle, jonne se sitten eräänä syysyönä vietiinkin. Aineisto painoi sinkkiarkkuineen kuusi tonnia, josta oli seurauksena, että pehmeään rantamaahan perustettu kesähuvila painui seuraavaan kevääseen mennessä kallelleen, ja oli sittemmin purettava. Tästä uhrauksesta Reino ei saanut mitään korvausta. Asia oli unohdettava.

Sodan jälkeen

Reinon kamera pyöri edelleen maailman siirtyessä rauhallisempiin aikoihin. Reino oli muutamien tehtävään kutsuttujen kuvaajien kanssa filmaamassa Helsingin olympiakisoja v. 1952. Kun valkopukuinen nainen kisojen avajaisissa juoksi katsomosta puhujalavalle, seurasi Reino kamerallaan tiiviisti tapahtumaa. Kuvaajien ohjaaja oli sanonut Reinolle, että miksi tämä tällaista asiaankuulumatonta tapausta kuvaa. Reino arvasi kuitenkin, että tämä "rauhanenkeli" jäisi näiden kisojen muistoihin yhtä hyvin kuin kultamitalit ja niiden voittajat. Niin kuin asia olikin!

Poikkeuksellisen tilauksen Reino sai Kansan Raamattuseuralta, joka lähetti hänet v. 1954 professori Aapeli Saarisalon kanssa filmaamaan Israeliin Raamatun pyhiä paikkoja. Suomen kirkon toimesta Reino v.1958 kävi Saarisalon kanssa Irakissa, Jordaniassa ja Syyriassa kuvaamassa arkeologisia kaivauksia mm. muinaisen Mesopotamian Babylonin raunioilla. Bagdadissa hän tapasi Egyptin presidentti Nasserin, joka asui samassa hotellissa, ja joka oli vaihtanut muutaman sanan Reinon kanssa.

Suomen YK-toimisto lähetti Reinon Kyprokselle filmaamaan Suomen rauhanturvajoukkojen toimintaa v.1964. Näistä YK-joukoistamme Reino teki edelleenkin ajankohtaisen elokuvan.

Reino jäi eläkkeelle kesäkuussa 1959 sotilasvirkamieskapteenina täysin palvelleena. Ansioistaan hänelle myönnettiin Pääesikunnan risti soljen kera. Eläkevuosinaan hän avusti puolustusvoimien kuvamateriaalin järjestämistä ja arkistointia.

 

Reino arabipäähineessään v. 1985. Kuva: Arto Jousi / Katso-lehti 34, 1985.

Rauhan vuosina ennen sotia ja sotien jälkeen Reino teki useita lyhytelokuvia. Näistä mainittakoon Suomen Filmiteollisuudelle valmistunut, Helsingin rautatieasemalla toimineiden kengänkiillottajapoikien reipasta työtä kuvaava Markka parilta, kaksi parhaalta, joka oli kovasti mieleen tunnetulle elokuvatuottajallemme T.J. Särkälle. Miina Sillanpään Säätiö tilasi Reinolta Ensi-kotien toimintaa esittelevän elokuvan. Suomen Turistiauto Oy:lle Reino teki lyhytelokuvan Euroopan eri maihin suuntautuneesta turistiautomatkasta. Yhteensä Reino kertoi tehneensä 36 dokumenttielokuvaa. Näistä filmeistä Reino palkittiin Jussi-kunniakirjalla.

Omana harrastuksenaan Reino kuvasi mm. Elias Lönnrotin Paikkarin torppaa, Raaseporin linnan raunioita, Suomenlinnaa jne. Vuonna 1978, siis Reinon ollessa 79-vuotias, hän teki pitkän matkan Yhdysvaltojen länsirannikolle Kaliforniaan, Nevadaan, Utahiin ja Arizonaan, ja filmasi sieltä matkakuvauksen, joka johdattaa katselijan filmin päätteeksi Las Vegasin yölliseen pelikaupunkiin. Filmissä tavataan mm. mojave- ja navajointiaaneja, jotka pienestä maksusta antoivat kuvata itseään. Reino filmasi myöskin sukuseuramme kokouksia. Hänet kutsuttiin seuran kunniajäseneksi v.1986.

Omia filmejään Reino esitti vierailleen uudessa kesäasunnossaan, jonka hän sittemmin rakensi tuhoutuneen huvilan tilalle. Rakennuksen kamariin sijoitettiin alaslaskettava valkokangas ja seinällä erotettu projektorihuone tarvikkeineen. Marli Oy:ltä Reino sai ostaa käytetyn viinitynnyrin. Siitä hän teki saunan kesäasunnolleen. Tynnyri tuettiin maahan mahalleen, ja sen pyöreään päähän sahattiin ovi. Sisään kiinnitettiin vastakkaisille puolille lauteet ja toiseen päähän pieni puukiuas, jonka savutorvi puhkaistiin katon läpi. Sisään mahtui kerrallaan pari kolme henkilöä. Mutta löylyt olivatkin sitten erikoiset. Tynnyrilautoihin vuosien käytössä imeytynyt viini höyrystyi aina löylyn kuumuudessa vähitellen saunaan niin, ettei löylyistä aivan selvin päin ulos tultu! Tämä sauna herätti aikoinaan huomiota lehdistössäkin, ja sai monia seuraajia.

Lopuksi

Reino Tenkanen kuoli Helsingissä 96-vuotiaana syyskuun 19 päivänä 1995.

Reino eli vuosisadan, jonka tapahtumiin niiden kuvaajana hänen erikoislaatuinen elämänsä läheisesti liittyi. Voi myöskin sanoa, että hän, säilyttäen nuorekkaan mielensä kuolemaansa saakka, teki elämästään suuren seikkailun.


Valokuvia Reinosta TK-kuvaajana
SA-kuva (Julkaisulupa Puolustusvoimat, PvKK/Kuvaosasto) "Valotetun filmimäärän perusteella [TK-kuvaajien] 10:n kärki on: Eino Itänen 20 929 m, Kalle Peronkoski 16 435 m, Reino Tenkanen 12 666 m, – – . (100 metriä = 37 minuuttia)." Sitaatti Jyri Paulaharjun ja Martti Uosukaisen teoksesta Kamerat – Huomio – Tulta! Puolustusvoimat kuvaajana. Puolustusvoimien kuvaustoiminta 1918–1999 (ISBN 951-25-1124-X), s. 166.
SA-kuva (Julkaisulupa Puolustusvoimat, PvKK/Kuvaosasto).

Reino TK-kuvaajana


Lyhytelokuvatuotantoa
  • Markka parilta, kaksi parhaalta. Lyhytelokuva kengänkiillottajien työstä. SF-Filmi Oy. Esitetty televisiossa.
  • Sota-Zündapp. Moottoripyöräaiheinen lyhytelokuva.
  • Maantieajelu. Moottoripyöräaiheinen lyhytelokuva.
  • Kvälli. 1941. Moottoripyöräaiheinen lyhytelokuva. Pituus 15 min.
  • Lottatyttö. Helsinki 1943. Pituus n. 13 min. Aikoinaan elokuvatarkastamon kieltämä elokuva. Esitetty televisiossa ja arkistoitu sukuseuran videokokoelmiin.
  • Rajasuutarista tehdassaliin. Helsinki 1944, Kansan Elokuva Oy. Pituus 7 min. Video lainattavissa Museoviraston kuva-arkistosta (video V30).
  • Suomi kunnioittaa Leninin muistoa. Dokumentti Lenin-museon avajaisista Tampereen työväentalossa tammikuussa 1946. Continental Filmi, 1946. Ohjaus ja kuvaus. Pituus 9 min. 16 sek.
  • Kangasala-seuran kotiseutujuhla. 1953. Pituus 7 min. Kuvaus (yhdessä Veikko Roivaksen kanssa).

HUOM. Lisää Reino Tenkasesta sukuseuran keskustelufoorumissa.


Ylläpito: webmaster@tenkaset.fi. Viimeksi päivitetty 23.09.2008.

Sivun yläosaan